POSTIHISTORIA

         

MERIKAARRON POSTIHISTORIA
Pekka Mäenpää & Anna-Liisa Niemi
Merikaarron historiapiiri 17.4. 2007

 

 

Alueemme yleistä postihistoriaa

Suomen postilaitos katsotaan perustetuksi Ruotsin vallan aikana 1630-luvulla. Luku- ja kirjoitustaitoisia talollisia piti löytyä noin 2-3 peninkulman välein. Heille annettiin paljon huomattavia etuuksia, esimerkiksi vapautus sotaväenotoista ja päivätöistä. Vuonna 1643 annettin postitalonpojan valtakirja myös Vähänkyrön pitäjän Tervajoen kylässä asuneelle Simo Heikinpoika Kempukselle. Kirjeitä ja ihmisiäkin kievarista toiseen kuljettivat kuitenkin lähinnä postitalollisten pojat tai rengit. Tässä työssä heillä oli käytössään postitorvi sekä rinnassaan vaakuna-merkki. Seurakuntien postinkulusta vastasivat puolestaan lukkarit. Postinkulku oli kuitenkin hidasta ja lähinnä virkakäytössä, niinpä yksityiset lähettivätkin postinsa tuttavien mukana eikä valtakunnan posti ei siis ollut vielä mitenkään laajaa.

Postinkuljetus siirtyi myöhemmin 1600-luvulla käyntännössä enemmän majatalojen pitäjille. Sittemmin Vähästäkyrön ainoana postitalona toimikin asiakirjojen mukaan Ojaniemen kievari, josta postitie kulki mm. Merikaarron kautta Veikkaalaan kievariin. Kuitenkin samalla vuosisadalla ilmaantunut talonnimi Posti Torkkolan kylässä viittaa siihen, että postitaloja olisi ollut Vähässäkyrössä useampiakin. Isovihan aika kuitenkin keskeytti postinkuljetuksen ja verkosto suunniteltiin uudelleen Suomen palattua Ruotsin hallintaan.

Kuitenkin jo vuonna 1809 Suomi liitettiin sodan päätteeksi Venäjään ja vielä saman vuosisadan "matkaoppaissa" pitäjän postitaloina mainitaan vain kirkonkylän, Ojaniemen ja Tervajoen taloja. Postitalonpoikajärjestelmä säilyi Suomessa aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Tuolloin maaseudulle kulkevaa postia varten oli perustettiin kihlakunnanpostiksi kutsuttu järjestelmä ja vuodesta 1848 alkaen sallittiin myös yksityisten käyttää siihen asti vain virkakäytössä ollutta tapaa.

Posti kulkee kiskoilla ja Postisäästöpankki syntyy

Kihlakunnanpostista luovuttiin, rautatien mullistettua postinkuljetuksen ja Seinäjoelta Vaasaan kulkevan radan valmistuttua, perustettiin vuonna 1883 Tervajoen asemallekin postitoimisto. Postimäärä lisääntyi ja niinpä Vähänkyrön kuntakokous päätti jo seuraavana vuonna, että kirjeet ja sanomalehdet kuljetettaisiin kunnan kustannuksella Tervajoelta aina Merikaartoon saakka. Linjalle valittiin vuosittain hintakilpailun perusteella kaksi postikuljettajaa. Ensimmäinen kantaja toi postin asemalta kirkonkylään ja toinen jatkoi Merikaartoon saakka. Merikaartolaisillekin postin toi pitkään entinen sotilas, itsellinen Jaakko Holmström kirkonkylästä. Aluksi vain kerran viikossa, mutta vuodesta 1890 alkaen jo kahdesti viikossa. Hän kuljetti sen kylään postin yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan. Mahdollisesti Holmström olisi tuonut sen kauemminkin, mutta Vähänkyrön rippikirjoista ilmenee hänen tulleen vanhemmiten sokeaksi. Hänen seuraajakseen valittiin kirkonkyläläinen itsellinen Juha Borg.

Postinkuljettajan tuli poiketa reitillään joka kylässä ja kuitenkin vain yhdessä paikassa, ilmeisesti lähinnä maantietä olevassa talossa. Valitettavasti kuntakokouspöytäkirja-sarjasta on kadonut otteita eikä Merikaarron osalta tarkoista pysähdyspaikoista ei ole tietoa, ennen vuotta 1893. Tuolloin kuntakokouksessa päätettiin, että postit tuli jättää kylittäin määräpaikkoihin ja Merikaarrossa peräti molemmin puolin jokea:
- Tuomas Kaijan kauppapuotiin eteläpuolella ja
- Vähänkyrön Kauppayhtiön myymälään pohjoispuolella.

Vuodesta 1897 alkaen eteläpuolen asukkaat noutivat postinsa Mäenpään talosta. Postikin kuljetettiin jo kolme kertaa viikossa. Jenny Pelto (os. Seppälä) on kertonut muistelmissaan tuolta ajalta, miten Liisa Tullenbergin pikkukoululaisetkin saivat istua Mäenpään seinänvieruspenkillä postinkantajaa odotettaen. Kirjeitä tuli usein Amerikkaan lähteneiltä sukulaisilta ja myöhemmin Jenny lähti sinne itsekin. Rahoja ei tuotu, vaan ne sai hakea kirkonkylään vuonna 1893 perustetusta postitoimistosta ilmoituslappua vastaan.

Postilaitoksen yhteyteen oli perustettu vuonna jo 1887 postisäästöpankki ja vuotta myöhemmin muutaman muun vähäkyröläisen lisäksi, itsellinen Mikko Seppälä Merikaarrosta oli lupautunut myymään säästömerkkejä palkkiotta. Säästötoiminta oli aluksi vaisua, sillä tiedottaminen oli puuttellista jopa postilaitoksen sisällä.

Merikaarrontie 734 kohdalla ollut Mäenpään talo toimi kyläläisten postipaikkana vuosina 1897-1939. Kuvan rakennus siirrettiin vuonna 1958 Merikaarron uusjaon yhteydessä Sausolannurkalta Leivannille. Seuraavana vuonna tälle paikalle rakensi oman talonsa Mauno Raukko.

 

1900-luvun alkukymmenet
Kesällä vuonna 1900 kuntakokous päätti anoa Postihallitukselta, että Vähänkyrön postitoimiston ja Merikaarron väliselle linjalle lisättäisiin postinkantaja joka päivälle. Lisäksi tuolloin oli ainakin suunnitelmissa oli, että tämän olisi tullut myös käydä Merikaarrossa vielä kolmannessakin paikassa, Holttilassa olleessa Kaarlo Karran kaupassa. Kuitenkin itsenäisyyspäivänä vuonna 1917 kuntakokouksessa käsiteltiin yhä postinkulun saamista Merikaartoon jokapäiväiseksi, sillä postinkantajan oli mahdotonta kantaa välipäivinä kertynyttä postia.

Vuodesta 1910 alkaen maalaiskirjeenkantajat olivat myös Postisäästöpankin asiamiehiä, välittivät säästöön panoja ja myivät säästömerkkejä. Postinkulun kannalta merkittävät, ensimmäiset postijoonikurssit oli pidettiin vuotta myöhemmin.

1900-luvun alkukymmenillä Tapoilan kylässä asunut postinkantaja Jaakko Virtanen tuli kirkonkylästä Merikaartoon päin polkupyörällä pohjoispuolta jokea, jättäen matkallaan postia määrättyihin paikkoihin. Meeri Karila muisteli, miten Virtasella oli käytössään lehtinyyttejä sisältänyt suurikokoinen salkku. Merikaarrossa nuo postinjättöpaikat olivat Mäenpään talo Sausolannurkalla ja "yhtiönkauppaa" seurannut Vähänkyrön Osuuskaupan myymälä Merikaarron Ylispäässä. "Plaratessaan knippua" kaupanhoitaja oli lukenut kovalla äänellä postia saaneiden nimet. Lisäksi Meeri Karila kertoi, miten alaisenpääsillä oli oma nippunsa, jota ei kaupassa luettu.

Veden ollessa korkealla ja lauttasillan puuttuessa Virtanen oli ylittänyt joen ruuhella, jättäen sitten eteläpuolen asukkaiden postit Mäenpään taloon, jossa leskiemäntä Hilda Mäenpää jakoi ne ainakin 1920-luvun alusta lähtien. Talo toimikin jo samalla vuosikymmenellä kylän ainoana postipaikkana ja maatalon emännän velvollisuuksien lisäksi Hilda hoiti postia ilmaiseksi 1930-luvun lopulle asti.

Merikaarrosta tulee postitoimipaikka

Posti- ja lennätinlaitokseksi muuttunut virasto perusti Merikaartoon postiaseman vuonna 1939. Toimitilat olivat samassa paikassa kuin ennenkin, mutta postinhoitajana toimi lyhyen aikaa samana vuonna Hildan tytär, Ilmi Mäenpää (myöh. Kesti). Talo oli toiminut pitkään kylän postipaikkana ja Ilmi muistelikin, miten tupaan oli kerääntynyt väkeä istumaan ja odottamaan postiaan jo aamusta. Nämä olivat sitten olleetkin talossa toisinaan koko päivän, sillä säiden armoilla pyöräillyt Virtanen postilaukkuineen oli ollut useimmiten aikataulusta myöhässä.

Postitoimipaikan saaminen viimeksi mainittuna vuonna oli tarkoittanut myös rahaliikenteen ja silloisen Postisäästöpankin toiminnan alkamista kylässä. Ilmi ehdotti pian tilalleen tehtävään Elsa Raukkoa ja postiasema muutti kirjaimellisesti kivenheiton päähän, Kohdanmäeksi kutsuttuun mökkiin. Rakennus oli vaatimaton, alakerrassa oli vain kaksi pientä huonetta. Tupakeittiön yhteydessä ollut palvelutiski sijaitsi heti ovensuussa. Suurempia paketteja säilytettiin eteisessä, mutta pienet sekä arvopaketit olivat sisällä.

Kohdanmäeksi kutsuttu Raukon mökki riippusillan eteläpäässä. Merikaarron postikonttori toimi yli 30 vuoden ajan tässä, kuvassa vasemmalla olevassa talossa. Rakennuksen pääty oli aivan vanhassa maantiessä kiinni ja 1980-luvun puolivälissä tyhjilllään ollut rakennus purettiin pois uusien maantiejärjestelyjen alta.

 

Lähetykset tuotiin vuodesta 1945 alkaen Merikaartoon linja-autolla kuutena päivänä viikossa, ei sunnuntaisin.

Merikaartolaisillekin tutuksi tullut Postisäästöpankki muuttui Postipankiksi vuonna 1970. Lisää muutoksia oli luvassa, kun muutamaa vuotta myöhemmin Merikaarron posti siirtyi Holttilaan, toimien Raukon uudessa talossa Luumäentie 1:ssä. Sen sisäänkäynti oli tienpuolella olleesta ovesta ja eteisestä oli kulku niin asunnon kuin postikonttorin puolelle. Käytössä oli yksi suuri huone, jossa oli palvelutiskin yhteydessä tuolit niin postinhoitajalle kuin asiakkaalle. Huoneen takaosassa postinkantajalle varatut lajittelupöydät. Elsa Raukko hoiti postitehtäviä vuoteen 1977, jolloin hän jäi eläkkeelle, toimittuaan postilaitoksen palveluksessa lähes 40 vuotta.


1980-luvulta seuraavalle vuosituhannelle


Elsan jälkeen Merikaarron posti ja -pankkitoimintaa hoiti Anna-Liisa Niemi. Hän työskenteli ensin Raukon talossa, kunnes postikonttori muutti vuonna 1982 Holttilaan rakennettuun liiketaloon, yhdessä Säästöpankin, kirjaston ja neuvolan kanssa. Uudet toimitilat olivat hienot ja ajanmukaiset. Postinlajitteluun oli omat tilansa takahuoneessa ja lisäksi pihalla oli kirjeenjättölaatikon lisäksi myös postimerkkiautomaatti. 1980-luvun puolivälissä hänen työpaikastaan tuli 1. luokan postiasema.

Arkisin avoinna ollut Merikaarron posti oli päivällä muutaman tunnin suljettuna, jolloin Anna-Liisa pyöräili välillä kotiinsa. Virastona toimineesta postilaitoksesta tuli kuitenkin vuonna 1990 liikeyritys ja saman vuosikymmen alussa maaseudun posteja lakkautettiin, näin kävi myös Merikaarron postille. 13. toukokuuta 1991 kylän postikonttori muuttui asiamiespostiksi, ja pankkipalvelut siirtyivät kirkonkylään. Postin paikka pysyi kuitenkin samana. Tuolloin postiasiamieheksi ryhtynyt Ulla Kekki muutti kukkakauppansa Osuuspankin talosta, lakkautetun postin tiloihin. Pitkään merikaartolaisia palvellut Anna-Liisa Niemi toimi vielä runsaan vuoden ajan postilaitoksen palveluksessa kirkonkylässä, siirtyen eläkkeelle heinäkuun alussa 1992.

Pitkäaikaisia merikaartolaisia postinhoitajia. Vasemmalta alkaen Hilda Mäenpää, Elsa Raukko sekä Anna-Liisa Niemi.


Postipalvelut olivat uhattuna Ulla Kekin siirrrettyä liiketoimintansa jo vuoden sisällä Vaasaan, mutta uusi palvelupiste löytyi Ylispäässä sijainneesta Sinikka ja Pentti Svahnin kaupasta, Merikaarron Valinnasta. Asiamiesposti siirtyi myymälän mukana vuonna 1996 takaisin Holttilaan, Svahnien ostettua siellä olleen liikekiinteistön. Marraskuun lopusta alkaen vuonna 1999 merikaartolaiset saivat hoitaa postiasiansa kirkonkylässä. Merikaarron Valinta oli myyty uudelle yrittäjälle, jonka aikana asiamiespostia ei kylässä ollut. Kylään ja vieläpä samaan rakennukseen kuin aiemmin, saatiin asiamiesposti uudelleen huhtikuun lopulla 2002. Luvan saajina olivat Lähikauppa Villiruusua pitäneet Taru ja Jyrki Ahola. Heidän lopettettua kauppansa tammikuussa 2006 jäivät merikaartolaiset ilman postipalvelupistettä.


Kylän postinkantajista


Vielä postilaatikkojenkin tultua Merikaartoon, kyläläiset hakivat postin pitkään Raukossa olleesta postikonttorista. Esimerkiksi Holttilan ja Alaisenpään postiniput haettiin alueiden asukkaiden toimesta ja jaettiin myöhemmin. Usein myös lapset hakivat postin koulumatkansa yhteydessä. Samalla tuotiin naapureidenkin kirjeet ja lehdet, laittamalle ne heidän laatikoihinsa. Pyhäposti haettiin pitkään heittolaatikoista ja osa kyläläisistä hakee sen Sausolannurkan laatikosta vieläkin pyhisin (2007).

Postin toimesta laatikkokanto alkoi Merikaarrossa vuonna 1972 ja kylän ensimmäisenä postinkantajana toimi Salme Kuusisto. Hänen tehtäviinsä kuului postin lajittelu ja sen jakelu laatikoihin. Autolla postia jakanut Salme toimikin ammatissaan yli 20 vuotta, jääden eläkkeelle vuonna 1993. Mainittavan uran teki myös vuodesta 1979 alkaen Merikaartoon varhaispostia jakanut monitoimi-nainen Hilkka Kiili, joka hoiti tehtävää ensin polkupyörällä yli 15 vuoden ajan. Merikaarron "aamupostin" jakelualue laajeni vähitellen, mutta aamuvarhaisella, seitsemänä päivänä viikossa hän polki nahkaiset salkut heiluen pitkin kylän teitä. Postinkulussa tapahtuneiden muutosten myötä, hän haki useiden vielä nukkuessa lehdet välillä viitenä vuonna kirkonkylästä. Lopuksi Hilkka sai varhaispostin jakoa varten käyttöönsä postiauton, jonka hän haki lehtien noudon yhteydessä aamuisin Tervajoelta saakka polkupyörällä. Työt tehtyään hän palautti auton ja pyöräili takaisin Merikaartoon. Pitkään tehtävässä toiminut Hilkka Kiili jätti varhaispostin jaon muille 31. joulukuuta.2006


LÄHTEET

-Etelä-Pohjanmaan historia 3. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1945 (Vaasa)
-Pauli Kukon toimittamat nettisivut: www. merikaarto.com. Englanninkieliset Jenny Pellon muistelmat.
-Meeri Karilan haastattelu alkuvuodesta 2006. Haastattelijoina Katri Vanhala, Kalevi Eskelä ja Jorma Vaali.
-Suomen postin historia 1-2. Pietiäinen, Jukka-Pekka Posti- ja Telelaitos, 1988
-Suomen Postimuseon tiedot Merikaarron osalta
-Vähänkyrön kuntakokouspöytäkirjat vuosilta 1884-1917
-Vähänkyrön seurakunnan rippikirjat

Lisätietoja antaneet erityisesti Ilmi Kesti, Hilkka Kiili, Salme Kuusisto sekä Maria Hjelt ja Soile Siltala Suomen Postimuseosta.